|
18.11.2008
LAHDEN LAUANTAINÄYTTÄMÖ: WOODY ALLENIN JUMALA
|
Lahden kaupunkikulttuuriseurasta lähti kuuden hengen joukko katsomaan Woody Allenin Jumala-näytelmää Lahden pikkuteatterille 14.11.2008. Lahden Lauantainäyttämön esityksen on ohjannut Lassi Puodinketo ja näytelmän on kääntänyt Rauno Ekholm. Kyseessä on noin tunnin mittainen, tiivis ja rytmikäs esitys. Etukäteistiedosta ymmärsin, että suurin osa näyttelijöistä on harrastanut teatteria vasta vähän aikaa. Se näkyi rohkeana tekemisen meininkinä ja raikkautena.
Näytelmän juoni on varmaankin perin allenmainen: antiikin Kreikan hahmot kirjoittavat näytelmää näytelmässä ja koko juttu alkaa pohdinnalla, miten näytelmälle kirjoitetaan hyvä loppu. Kaksi hahmoa Hepatitis ja Diabetes epäilevät, ovatkohan he lainkaan olemassa ja kuka heidän olemassaolostaan viime kädessä päättää, näytelmän kirjoittaja vaiko peräti Jumala. Ontologinen kysymys heitetään myös yleisön suuntaan, ovatko hekään oikeasti olemassa vai vain osa näytelmän kirjoittajan sepittämää juonta? Lyhyessä ajassa esitys onnistuu tuomaan lavalle useita ilmeikkäitä hahmoja, moni näyttelijä vielä useita hahmoja näytellen. Mieleenpainuvia hahmoja ovat alussa esiteltyjen päähenkilöiden lisäksi esimerkiksi Doris Lehtinen, "aetosavolainen" pariskunta ja sähkösanomaa tuova postinkantaja. Missä vaiheessa he kaikki ehtivät vaihtamaan roolivaatteitaan? Millainen kuhina ja sutina kulissien takana oikein kävi? Roolien nopeiden vaihdosten aiheuttama tempo näkyy myös lavalla. Roolien esittäjilläkin tuntuu olevan kivaa. Tosin tempo johti aavistuksen liian nopeaan vuorosanojen artikulointiin. Selkeän puheen ja nopean liikkeen yhteen sovittaminen on näytelmän suurin haaste.
|
Kuva: Ykä Ristkari
|
Myös lavastus on aina haaste, varsinkin harrastajaryhmälle, joka tekee ohjaajaa lukuun ottamatta suurimman osan esityksestä talkootyönä. Tässä näytelmässä perinteinen lavastus ei ole tärkein, pikemmin visuaaliset viittaukset kohtauksissa, valaistus ja pari muutakin jekkua, joita ei ole syytä paljastaa etukäteen. Näytelmän "näytelmässä" keksitään vihdoin sellainen loppu, jossa Jumala näyttäytyy, saapuu paikalle perin omituisessa vekottimessa ukkosen salamoiden räiskähdellessä. Kohtauksessa on saavutettu sama sekopäinen tunnelma kuin esimerkiksi Woody Allenin Unikeko-elokuvassa (Sleeper, 1973). Katsoin Unikeon teini-ikäisenä vähintään 20 kertaa videolta. Tunnistin näytelmästä jotain ja siksi ihastuin. Eikä unettanut.
Näytelmän jälkeen joukkomme siirtyi viinilasillisille kertaamaan elämystä. Tunnelmat olivat myönteisiä ja yllättyneitä. Lahdessa tehdään monipuolista ja kiinnostavaa teatteria. Itsestään selvää ei ole kaikille, että myös harrastajateatterit puhuttavat ja virkistävät siinä missä ammattilaisten tekeminen. Lauantainäyttämön Jumalaa suosittelen oivaltavana ja mukaansa tempaavana näytelmänä. Menkää ihmeessä katsomaan!
Lauantainäyttämö esittää Lahden Pikkuteatterissa Woody Allenin Jumala -näytelmää syksyn 2008 aikana vielä 21.11., 22.11., 26.11., 29.11., 30.11. ja 3.12.
www.lauantainayttamo.com
Terhi Willman
|